Moottoripyörien huolto- ja korjausmanuaalit: Yamaha FJR1300 Huolto- ja korjausmanuaali

Moottoripyörien huolto- ja korjausmanuaalit: Yamaha FJR1300 Huolto- ja korjausmanuaali: Yamaha FJR1300 FJR1300N 2001 2002 2003 2004 2005 Korjausopas Tämä on Yamaha FJR1300 FJR1300N 2001 2002 2003 2004 2005 ...

Kolmen kuukauden tapahtumat aus Deutschland - siitäs saatte

Kiukutteluosuus

Guten Tag ja joojoo, eipä ole ollut tällä pojalla paukkuja kirjoitella tänne ollenkaan. Alkuvaiheessa mietinkin, että kuinkakohan pitkään juttuja jaksaa raapustella ja nyt voi todeta että tämänhän arvasin menevän just näin. Tai kerran oli jo lähellä, sillä tätä tekstiä täydennetään koneelta löytyneeseen tiedostoon ”Blogiteksti 4.11.2016”.

Näiden vanhojen juttujen julkaiseminen tuntuu kyllä todella hölmöltä, mutta tuo adjektiivi kun ei kovin kauaksi mene kirjoittajastakaan, niin annetaan mennä. Eikä ole myöskään kovin helppoa tehdä samalla lukijoiden mielenkiintoja kivasti kutittelevaa yhteenvetoa noin pitkältä ajalta ja kertoa silti kaikki oleellinen informaatio.

Joulun aikana Suomessa piipahdettuani jouduin kuitenkin nämä kaikki samat asiat kertomaan jokaiselle tutulle, joten tämän jälkeen voi iskeä linkin eteen ja sanoa että lue tosta. Suurin osa läheisistä nämä kuulumiset tietävätkin, joten lukemisen voikin halutessaan lopettaa esimerkiksi tähän.

Suomalaiseen tyyliin tuli siis dissattua kirjoitus jo valmiiksi, eikä tästä mitään hauskaa hassuttelua tulekaan. Eikä välttämättä tule tekstiä tämän jälkeen jatkossakaan. Ja mistä mä nyt tähän mitään kuvia väriksi keksin. En mä mikään taiteilija tai valokuvaaja oo. Kirjoita ite prkl!

Ja vielä vähän seliseliä, että miksi hiljaisuus. No alkuunhan oltiin kolme viikkoa ihan joutomiehiä ja päivän suurin ponnistelu oli yrittää jaksaa kävellä kauppaan. Tämän jälkeen ei olla enää oltukaan, sillä kyllä aikuisen miehen pitää töissä käydä. Ja saksalaiset tykkää tehdä niitä töitä aika paljon. Myöhemmin tulee tästä jotain lisääkin, sillä enhän mä niin pönttö ole että tuota aiemmin kirjoittamaa juttua deletoisin.

”Asiaan...”

Viimeiset tarinat on siis tullut kirjoitettua tasan kolme kuukautta sitten, jolloin edessä olivat Euro Floorball Cup-pelit Weissenfelsissa. EFC meni joukkueen tavoitteiden mukaisesti, sillä yksi peli, eli sijoitusmatsi venäläisiä vastaan, onnistuttiin voittamaan. Tavoite oli kuitenkin naurettava ja oikeasti meni ihan vihkoon, sillä ekassa pelissä otettiin tukkapöllyä norjalaiselta IBK Tunetilta ja välieräpaikka meni aikalailla jo siinä. Toiseen peliin olisi vaadittu murskavoitto virolaisesta SK Link/Sakusta, mutta eipä ollut lähelläkään ja hävittiin pilkuilla.

Vanhoista jutuista ei jaksa enempää jauhaa, kuin että tärkeimpänä tietysti oman rallienglannin osaamisen esittely (ottelun PARHAIMPIEN pelaajien) haastattelussa pelin jälkeen, hatullinen Moskovan Spartakin verkkoon (ootko ite tehny?) ja ruutuaika hallin screenillä mitalipelien erätauoilla (nukuin katsomossa).

Kämppä

Ensimmäiset 5 viikkoa pyörittiin joukkuekavereiden nurkissa, ennen kuin oma pesä löytyi maailman laidalta Lilienthalin takaa. Asunto on joukkuekaveri Tjardin tyttöystävän perheen omakotitalosta erillään oleva vanha osa. Tilaa on kuitenkin 90 neliötä ja kaikki kalusteet oli valmiina, joten on ollut erittäin toimiva ratkaisu Grönvall-Åkman kaksikolle.

Kämpästä pääsee myös sisäkautta Ehlersin perheen kotiin ja puolueettomana vyöhykkeenä näiden välissä on Partyraum. Huone on isäntä Hartmutin valtakunta, jossa on iso baaritiski loppumattomalla jääkaapilla ja saksaksi dubatut Bond-leffat pyörivät ympäri vuoden. Pari kertaa on käyty ja huomattu, että terveyden edistämiseksi ei joka ilta kannata piipahtaa. Samassa tilassa vietettiin muuten juuri eilen meiän Lenan (eli perheen tytär) 18v juhlia. Kai nyt menin kun nuoriso tuli koputtelemaan oveen ja pakottivat mukaan.

Vielä asunnon keskeisestä sijainnista sen verran, että keittiön ikkunasta näkyvällä pellolla käyskenteli ainakin vielä aiemmin syksyllä lampaita ja hevosia, mutta lienevät menneen talviunille kun ei niitä ole hetkeen näkynyt.

Varastomies Åkman

Kun reissun ensimmäisten viikkojen ajan vuorokausirytmi oli sellainen, että ylös tuli pompattua jo puolenpäivän aikoihin, on herätys nykyään tavallisesti 5.45. Hetken ajan marras-joulukuussa heräiltiin vielä tuntia aiemmin ja painettiin leppoisasti 3 viikkoa 10 tuntista työpäivää ennen kun joku valitti johonkin ja homma palasi normaaliksi. En ollut minä kun en olisi tiennyt kelle olisin kertonut ja vaikka olisin tiennyt niin en olisi osannut kertoa.

Töissä toimenkuvana pahvilaatikoiden lastaus lavoille ja niiden kuljetus pumppukärryillä liukuhihnalle. Niin ja ei tosiaan ole noin helppoa, vaan pitää siinä välissä osata lukea, että mistä tuotteesta on kyse ja paljonko laitetaan. Tuotteet on pitkälti tämän kategorian materiaalia:

Toivottavasti työt eivät tule kotiin

Kovin syvällisiä small talk keskusteluja ei edelleenkään kovin monen kanssa tule töissä vaihdettua, sillä muiden suomenkielentaito on pöyristyttävän heikko (vittu, perkele ja pakkausvirhe). Ei ehkä vuosikymmeniä tuota hommaa jaksaisi, mutta mielessä on kuitenkin se miksi täällä ollaan, joten hyvin on pärjätty. Ja onhan se hieno tunne, kun työ ei aiheuta juuri minkäänlaista stressiä ja kun päivä on ohi, niin ei paljoa kiinnosta sitä enää ajatella. Koen kyllä, että musta on siellä työnantajalle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Ja siis näiden ylitöiden sykkiminen sopi itselleni sikäli erittäin hyvin, että ylityötunneilla pystyi nappaamaan arkeen erittäin tärkeän irtioton MM-kisareissulle Riikaan ja joulun aikaa Suomessa pystyi pidentämään. Riian reissusta nyt ei sen enempää kuin että sielläkään ei saanut olla medialta rauhassa, vaan primetime aikaan lauantaiaamuna klo 9 alkanutta Saksa – Viro peliä katsellessani joku Floorball Deutschlandin heppu tuli tekemään haastattelua. En sitä ole kyllä netistä löytänyt, mutta varmaan fanitti vaan niin kovasti, ettei koskaan saanut kirjoitettua puhtaaksi. Niin ja äiti, Suomi voitti maailmanmestaruuden.

Riiassa törmäsin myös kulttipelaajan maineen saaneeseen Latvian maajoukkueen tähtipelaajaan, leukamieheen eli Mr. Blindsiin. Hänellä on myös kaksoisveli, joten ei nyt kyllä pysty sanomaan että onko kyseessä maalivahti Andis vai romuluinen hyökkääjä Atis. Hiton kova ukko kuitenkin ja oli selvästi liikuttunut kun suostuin kuvaan hänen kanssaan.

Ja joo onhan me itekkin pelattu

Yksittäisistä peleistä on aika paha laittaa jälkikäteen kovin tarkkoja speksejä. Sarjassa ollaan toisena vain 2 pinnaa sarjakärki Weissenfelsia perässä ja seuraava taitaa tulla jossain 4 pinnan päässä meistä. Niin ja yleensä olen ollut tehokas, mutta ikävästi niistä ei juuri todistusaineistoja ole, sillä viime kaudella maalikoosteita tehnyt heppu ei niitä enää tee. Miska ottaa hommasta ehkä kopin jatkossa, mutta voi hyvin mennä toiset 3kk ennen kun tämä tapahtuu.

Ainoat pelit jotka muistuvat hätäisesti mieleen ovat olleet tasapäisiä vääntöjä kovatasoisessa Saksan cupissa kakkos- ja kolmostasolla pelaavia jengejä vastaan. Kolmesta vieraspelistä on poistuttu ilosta hyppien 0-14, 3-32 ja 0-20 voittojen jälkeen.

Vaikka Bundesliigapelit ovat olleet ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta sellaisia, että vastustaja on antanut ihan kivan vastuksen, niin näissä tasoa voisi oikeasti verrata siihen että otettaisiin joltakin työpaikkavuorolta pois muutama tähtipelaaja (koska olisivat liian hyviä) ja laitettaisiin tilalle sähköpyörätuolisalibandyn T-stick pelaaja ja lammas ja hevonen tuosta meidän pellolta.

T-Stick pelaaja

Tuloksellisesti on mennyt siis tosi hyvin, mutta muuten etenkin nyt viimeisten pelien kieppeillä on jouduttu treenaamaan luvattoman paljon ilman koutseja, joilla on ilmeisesti aika pahoja työreissuja molemmilla. Tähän kun liittää sen, että jossain vaiheessa syksyllä kirjoittelin lähes tämän postauksen pituisesti palautetta miten harjoituksia voitaisiin kehittää, niin tuloksena oli se että Jaskahan siellä veti muistaakseni 7 perättäiset harjoitukset joukkueelle. Tavallaan turha kirjoittaa, mutta antaa nyt mennä että eihän täällä niin hyviä treenejä ole aiemmin ollut.

Kevätkauteen on itellä ainakin tosi luottavainen fiilis, etenkin kun vielä viime metreillä napattiin siirtomarkkinoilta iso kala, eli viiksekäs iisalmelais-helsinkiläinen ja välissä Jyväskylän pelikentillä ihastuttanut herrasmies Mähösen Antti, eli tuttavallisemmin Siima Leikkuri.

Viikon verran menoa jo tutkailemassa käynyt herra kävi laittamassa paikallisen Tinderin sekaisin kertomalla olevansa supermarketissa asuva Bratwursti ja kyselemällä naishenkilöiden äitien kuulantyöntötuloksia. Varmaan vähän lisää väriä saadaan elämään, kun tänne samaan kämppään Antti muuttaa tietysti. Ja täsmennetään vielä tuota ”iso kala” termiä niin, että jos olisi kala niin olisi iso, mutta muuten kyllä aika kevytrakenteinen ukko.

Muuta

Suuri osa ajastahan on mennyt siis normaalisti välillä kämppä-työpaikka-halli, mutta välissä on kuitenkin ehditty käydä esimerkiksi muutama futispeli kurkkaamassa. Tsämppäripelin Leverkusen – Tottenham joukkueet palkitsivat noin neljä tuntia suuntaansa reissanneet matkaajat nyhertämällä onnettoman 0-0 tuloksen.

Bundesliigan Él Clasicossa Werder Bremen – Ingolstad nautittiin kuitenkin jo kotijoukkueen 2-1 voitosta.

Mise ja Jaska - Grünweissin miehiä jo vuodesta 2016

Ja vielä loppuun pari nopeasti mieleen tulevaa juttua, jotka eivät ole kovin hyödyllisiä Saksassa:

• Lilienthalissa asuvaksi henkilöksi ilmoittautuminen paikallisessa toimistossa ja henkilöllisyyden todistaminen kämppäkaverin passilla. Menee helpommin ja vähemmillä kysymyksillä jos operoi omallaan.
• Rehottavaa haivenparran ajaminen vaiheittain siten, että väliaikaisesti kämppikselle hassutellakseen jättää vain viikset, jotka mustuttavat erään toisen maailmansodan valtionjohtajan mallia. Siinähän voi käydä vaikka niin, että frendin kotiinpaluuta ennen ovikelloa soittaa suihkuremontista kertova vuokraemäntä tyttärensä kanssa.

Ja loppuun tärkein kaikista. Kun oot Essi ainoa joka tän on jaksanut lukea tänne asti, niin tähän on hyvä laittaa kuva Bremenin Freimarkteilta maailman huikeimmasta mimmistä ja musta.

Zlatan ja Jaska

Nopeasti menee aika, kun tuntuu että just äsken tarinoin juttua ja kuitenkin tuli jo palautetta että missä seuraava kirjoitus viipyy. Koitetaan nyt saada tiivistettyä edes vähän lyhemmäksi kuin aiemmat jaarittelut.

Schriesheim - TV Lilienthal la 1.10.2016

Viime lauantaina matkattiin kauden toiseksi pisimmälle vieraspelireissulle Schriesheimiin, jonne matkaa kertyi rapiat (= Vesat) 500km suuntaansa. Normaalisti vieraspeleihin kuljetaan bussilla, mutta tämä sekä myöhemmin edessä oleva vielä pidempi reissu Kauferingiin (750km) hoidetaan ainakin osittain junalla.

Startti Bremenin rautatieasemalta oli aamulla klo 10 aikoihin. Matkaa jatkettiin ehkä 1,5 h Hannoveriin, jossa vaihdettiin junaa vielä uudelleen ja reissattiin Frankfurtiin. Frankfurtista oli vuokrattu 3 pakua, joilla taitettiin vielä reilun tunnin verran matkaa perille Schriesheimiin, jossa perillä oltiin klo 17, eli sopivasti ennen 18.30 alkanutta peliä.

Etelää kohti mennessä maisemat muuten muuttuvat aika huomattavan paljon komeammiksi, sillä mäennyppylöitä ja kukkuloita näkyy melkoisen paljon enemmän kuin pohjoisessa. Niitä olikin aikaa tarkkailla ihan liikaa, koska kun mobiilidatan sai hetkittäin säkällä toimimaan, niin samantien sujahdettiinkin johonkin tunneliin jossa se jo hävisi.

"Hauska" homma muuten on, että vaikka mukaan on varattu resursseiksi fysioterapeuttia ja mentaalivalmentajaa ja loppuverryttelyt vedetään kellolla aikaa mitaten, niin ei sitten ole mietitty että peliä ennen voitaisiin käydä syömässäkin jotain. No onneksi tästä sentään oltiin tietoisia ja mentiin lihapullien, patongin ja reissun ensimmäisen currywurstihodarin energialla menomatka.

Schriesheimin jengi on sarjanousija, eikä siitä tiedetty oikein muuta kuin että niiden kenttä on tosi vaikea pelata huonon lattian takia. Huomattiinkin nopeasti, että sehän oli mielenkiintoisesti maailman tahmein, mutta samalla myös jotenkin "ontto" (lavan alta kuului plussapistemäinen plopplop-ääni). Haasteelliseen lattiaan oli onneksi varauduttu edellisen viikon treeneissä harjoittelemalla huonojen syöttöjen antamista. Tekniikka kun on osalla aika paljon Suomen tasoa jäljessä, niin Miskan kanssa naureskeltiin ja meinattiin antaa muutamalle ohjeeksi syöttää kuten aina ennenkin, niin kriteerit täyttyvät kyllä.

Vastustajan pelityyli poikkesi aiemmin kohdatuista, sillä nämä tykkäsivät antaa kunnolla painetta ja juosta kohelsivat muutenkin kunnioitettavalla innolla. Toisaalta eivät sitten tienneet kyllä pelin sääntöjäkään, vaan selkäänajoja ja mailaviidakkoa riitti. Tuomaritkin kun niistä aina satunnaisesti osan ottivat pois niin päästiin aika paljon ylivoimallekin.

Itse pelissä annettiin tutun kaavan mukaan vastustajan tehdä ensimmäinen maali ja nihkeän ekan erän jälkeen oltiin 3-3 tilanteessa. Myöhemmin tasoero alkoi kuitenkin näkyä ja lopulta napattiin täydet pisteen 7-15 voitolla. Tässä tilastot, joita ei kauheasti kannata selailla, sillä maagiset maalitilanteiden alustukseni eivät useinkaan päätyneet tilastomerkinnöiksi asti ja merkitty maalikin oli Miskan iskemä ja itseni varastama.

Kotona reissusta oltiin jo klo 3.00, mutta visiitti oli kuitenkin huomattavasti onnistuneempi kuin viikkoa aiemmin siellä käyneellä paikallisvastustajalla, sillä Eiche Horn Bremen piipahti etelässä todetakseen vain että Schriesheimin hallin katto vuotaa, eikä peliä voida pelata.


Kuppihommissa koko loppuviikko

Torstaiaamuna suunnataan siis itään Weissenfelsiin, jossa ollaan mukana Euro Floorball Cupissa. Turnaus on viime viikonloppuna Ruotsissa pelatun Champions-cupin pikkuveli, eli kun aina kaikkiin muihin lajeihin halutaan verrata, niin tämä on täysin verrattavissa jalkapallon Eurooppaliigaan, jossa pelaa esimerkiksi ManU, Ajax, Villareal, Schalke, AS Roma ja Inter.

Voitaisiin siis sanoa, että mä ja Zlatan ollaan siis vähän kun veljeksiä, kun pelataan uusien joukkueittemme riveissä vastaavissa turnauksissa, molemmilla on hiukset samanlaisella ponnarilla ja joukkueen kokenutta kaartia edustaessamme ollaan niitä kenellä on isoimmat paineet ja ketkä joukkueitaan kannattelee. Ja just katoin että yhtä monta maaliakin on tällä kaudella sarjapeleissä tehty.

Mukana EFC:ssä ovat meidän lisäksi Saksan mestari ja isäntäjoukkue Weissenfels, Tunet IBK Norjasta, SK Link Saku Virosta, Lielvarde Latviasta ja tietysti Moskovan Spartak Venäjältä. Kahdessa kolmen joukkueen lohkossa pelataan, joten lohkojen 2 parasta välieriin ja viimeiset jämäotteluun.

Sen verran on joukkueita tullut skoutattua, että meidän lohkossa Norjan jengillä on joku ihan levoton ilmaveiviukko, joka on varmasti katsonut koko nuoruutensa Antti Sihlmanin rankkareita ja että Viron jengissä pelaa Jokerit Salibandyn puuhamiehet, jotka ovat hankkineet narripaidoille päävalmentajan, jonka joukkueeseen eivät mahdu pelaamaan, joten ovat siksi tuolla evakossa.

Toisessa lohkossa puolestaan Weissenfels on hallinnut Bundesliigaa tyyliin ikuisesti (viime kaudella ei yhtään tappiota) ja siellähän jonkinlaisessa roolissa pelaavat Oulun miehet Anssi Soini ja Harri Naumanen. Naumanen on muuten tehnyt tällä kaudella sarjapeleissä 4 pinnaa per peli ja Soini vaatimattomasti vain 8.

Moskovan Spartak on myös hyvin sinivalkoinen porukka, sillä taustaryhmä on lähes kokonaan Suomesta ja joukkueessa pelaavat myös Markus Neimo ja Timo Toivonen, jotka ovat joskus mailaa pitäneet kädessään, eli pelanneet muutaman liigapelin ja jotkut MM-kisat vielä päälle.

Latvian porukasta ei tietoa ole muuta kuin, että hävisivät harkkapelissä ennen kautta LASBille vain 5-4.

Meidän Lilienthalin porukalle turnaus on tosi iso juttu ja sitä on täällä hehkutettu tosi kauan. Se on myös tuonut suhteellisen isoja järjestelyjuttuja taustajoukoille ja on myös ilmeisen tyyris lohkaistessaan ison osan koko kauden budjetista. Mun sopimuksen jälkeen siis toiseksi isoin kuluerä.

Kun kävin täällä jo elokuussa, järjesti joukkue kunniakierrostyylisen juoksutapahtuman, jota varten pelaajat keräsivät tukieuroja sukulaisilta, tutuilta, työpaikoilta, naapureilta jne. Pelaajat juoksivat siis 30 min ja sponsorit maksoivat juostujen kierrosten perusteella, tai olivat antaneet jonkun tietyn kiinteän summan. Ei voi muuta sanoa kun hattua nostaa, sillä sällit keräsivät tuolla tempauksella muistaakseni 5500€ ja niistä rahoista me nyt hyvillä mielin lähdetään nauttimaan. Ai niin, vaikka en jostain syystä ihan hirveästi saanut silloin elokuussa itse sponsoreita kyseltyä, niin osallistuin huvikseni juoksuun ja ihan kahden gasellin vanavedessä jolkottelin porukan kolmanneksi kovimmat kierrokset. "Kovin suomalainen, mitä täällä on koskaan nähty" - äimisteltiin jo silloin.

Pelejä pystyy muuten seuraamaan IFF:n (kansainvälinen salibandyliitto) Youtube-kanavan kautta suorina striimeinä, elleivät sitten selaimet ole ihan jumissa kun kaikki tämänkin lukijat ovat silmät kiiluen niitä seuraamassa.

Meidän pelien aikataulut ovat:

Torstaina 6.10. klo 17.30 (Suomen aikaa)
TV Lilienthal - Tunet IBK (NOR)
Katso ottelu tästä

Perjantaina 7.10. klo 20.15 (Suomen aikaa)

SK Link/Saku (EST) - TV Lilienthal

Katso ottelu tästä

Näiden jälkeisten pelien aikataulut riippuvat alkulohkon menestyksestä, jota voi viikonloppuna tarkkailla täältä: http://www.floorball.org/pages/EN/EFC-2016

Ja IFF:n Youtube-kanava näyttää nämä loputkin ottelut suorina ja nehän löytyvät niiden sitten täältä.

Du willst nicht spielen verpassen!

Ja loppuun vielä sympatiapisteiden kalasteluksi kuva meidän tämänhetkisen majoituksen yhdestä kaverista, joka on nimeltään Leni.

Banaanipoikien viikonlopun tuplapelit

Mitä toi tommonen otsikko nyt sitten oikeen meinaa?
No hätähousut - selviää ehkä jossain vaiheessa, kunhan on jaariteltu kaikesta muusta ensin vähän (paljon).


Die Wohnung - asunto

Keskiviikkona käytiin kattomassa kämppää Lilienthalista ihan hallin vierestä. Vasta vuosi sitten valmistunut ja erittäinkin miellyttävä, edullinen ja sopivan kokoinen. Ainoa vaan, että luultiin sen olevan meille jo käytännössä varma, mutta sehän olikin joku yleinen näyttö, jossa oli vaikka kuinka paljon muutakin porukkaa kattomassa. Jännän äärellä ollaan sen suhteen että kuka sen saa, mutta luulis nyt jokaisen valitsevan mieluiten pari ulkomaalaista kielitaidotonta poikamiestä, joilla ei tällä hetkellä oo vielä duunia.


Die Arbeit - työ

Paitsi kohta ehkä kuulemma kai vissiin todennäköisesti kenties varmasti saattaa olla ainakin mulle, sillä pitäisi mennä tässä lähiaikoina pian joskus kohta pariksi päiväksi varastoduuneihin "try outeille", jonka jälkeen jos ei aja trukilla pomon yli voi päästä töihin. Aika hyvällä ja varmalla pohjalla on nämä elämän peruspilarit kuitenkin.


Studierien - opiskella

Saksan kielen taitoonhan on itsellä vahvat pohjat, sillä kieltä on tullut luettua yläasteella 8. ja 9. luokilla, koska äiti pakotti valitsemaan. Lukiossa sain tehdä valinnat ihan itse, mutta järkeilin että saan helppoja kursseja kun otan ihan nollista lähtevän aloittavien Saksan, koska se on varmaan aika helppoa. Ei muuten ollutkaan ja kävin 3 kurssia ennen kuin lopetin. Pohja on, mutta kaivo on kyllä niin syvä ettei sinne asti näe kyllä millään.

Tässä kun aikaa on ollut, niin muutamana päivänä on vanhoja kirjoja kuitenkin tullut vähän selailtua ja niiden luettua tekstiä jo ymmärtää jotenkin. Joukkueen whatsapp-viesteihinkin tulee vastattua välillä huvikseen sakslanninkielellä. Aika kaukana on silti valmentajien juttujen ymmärtäminen. Konsentratzion taitaa tarkoittaa, että kuuluisi keskittyä ja passen meinaa syöttämistä. Laufen ei ole laulamista tai nauramista, vaan juoksemista tietenkin. Vechseln mä huudan kun tuun vaihtoon ja mitte kun tarkoitan kentällä keskustaa. Sanakirja.org on kaverina aina kun jaksaa. Eteenpäin mennään.


Das Telefon - puhelin

Ulkomailla kun ei suomalaisen liittymän mobiilidataa viitsi kauheasti pitää päällä, niin nykypäivän ihminen on ihan hukassa kun ei puhelinta juuri pysty käyttämään mihinkään näpertämiseen. Meillä on tässä väliaikaiskämpässä WI-FI, mutta oli se paikallinen liittymä jossain vaiheessa kuitenkin syytä hankkia.

Saatiin jätkiltä tieto että Aldi-Talk on paras. Ei kyseenalaistettu vaan lähettiin ettimään Aldin liike. Löydettiin, mutta tajuttiin että ollaan supermarketissa. Huomattiin siellä kuitenkin jossain lasivitriinissä puhelimia ja liittymiä, joita saa kassalta. Mentiin ja ostettiin molemmille 15€ prepaid-setit, mutta tajuttiin hyvin pian, että saatiin valuuttaa vastaan vaan kuitit. Niitä ei voi puhelimen sisään järkevästi laittaa ollenkaan.

Joku ystävällinen, kassajonossa takanamme ollut nainen sitten kertoi että oli siis ostettu lisää aikaa vanhoihin liittymiin, joita ei siis ollut olemassa. Piti sitten ostaa ne liittymät erikseen ja niiden mukana oli myös puhe-/data-aikaa. Eipähän lopu ainakaan heti. Saksalainen kortti siis äitiltä reissuun mukaan saatuun varaluuriin ja homma kunnossa, sillä nyt on pari liittymää ja suomalaisen voi joskus sanoa irti jos (kun) tarvetta ei sille ole.

Tai hommahan oli kunnossa alle vuorokauden, sillä 3v vanha Lumia päätti pimetä täysin, eikä enää lähtenyt toimimaan. Nyt siellä fiksuna mietit, että oisit tehnyt niin ja niin ja sitten niin. Soft resetin, hard resetin, 3 tunnin ohjeiden googletuksen ja kaikkien muiden toimenpiteiden avulla pääsin tilaan, jossa näytölle tuli pari sellaista pyörivää ratasta. Niitä jaksoin katsella noin 6 tuntia, jonka jälkeen kokeilin lattialle heittämistä. Ei muuten toimi sekään.

Ei mennyt kun kokonainen päivä tämän kanssa leikkimiseen. Edes ulos en poistunut, kun niin kivaa oli. Ja puhelin oli muuten vanha työpuhelimeni, jonka PHSB ystävällisesti antoi minun pitää. Kiitos muuten vielä siitä. Hain kaupasta uuden tilalle ja toistaiseksi on toiminut.


Kerrotaanpa vähän myös varsinaisesta asiasta, eli salibandysta:


Höpötysten perjantai - 23.9.2016

Perjantaina oli tuplaviikonloppuun valmistavat treenit, mutta kunnon lajitreenin sijaan käytettiin suuri osa ajasta "tietysti" turisemalla kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

Yksi aihe, eli sakkokassa nyt oli saksalaisen järjestelmällisesti aika pelkistetty, esim. ilman kieltoja / kausikortteja pitkiin kalsareihin, hiuspantoihin tms. Muitakaan hassuttelujuttuja, kuten jotain suihkukäyttäytymiseen tai salkkareista puhumiseen liittyen ei ollut. Eikä ollut sakkoa "Rynnästelystä".

Sellainen juttu oli kuitenkin, että muutamista kohdista ei ollut ennalta määriteltyä sakkoa, vaan sen päättää Mannschaftrat. Se on suomeksi ehkä joku joukkueraati ja sen valitsemiseen voi käyttää halutessaan aika kauankin aikaa. Kapteeni Fabi ja varakapu Olli on siinä jo valmiina, mutta eihän kaksi miestä ilmeisesti riittävän pätevästi mitään voi päättää, joten ehdottomasti tarvittiin kolme lisää. Paljon höpöttelyä, lippuäänestystä ja vaalivilpin mahdollistavaa ääntenlaskentaa ja homma saatiin joskus pakettiinkin. Olin ehdolla, en tullut valituksi, paska raati.

Vielä enemmän aikaa saatiin kuitenkin käytettyä tavoitteiden asettamiseen. Osan mielestä ei pidä laittaa nuorelle joukkueelle liian isoja paineita asettamalla liian suuria tavoitteita, koska muutama vuosi aiemmin oli "niiden takia" mennyt pelit vihkoon. Viime kaudella kun joukkue on kuitenkin hopeaa napannut, niin motivoivaahan olis tavoitella vaikka pronssia tälle kaudelle. No joka tapauksessa halutaan nyt sitten vissiin olla runkosarjassa välillä 1.- 4. Vielä käsittämättömämpi tavoite on voittaa parin viikon päästä Weissenfelsissä pelattavassa Euro Floorball Cupissa yksi peli. Näin kuulemma siksi, koska pelejä on vähintään 2 ja vastassa tuntemattomia joukkueita. Hohhoijaa.

Niin ja se vastaus. Täällä meininkiin kuuluu, että vaikka taustoilla on kaikenlaisia häärääjiä ilmeisesti ihan kiva määrä, niin pelaajiakin osallistetaan tekemään paljon kaikkea. Niinpä nekin valittiin perjantaina. Kaikkea ei Miskan kanssa ymmärretty, mutta on musalistan tekoa, jotain valokuvaukseen liittyvää, vapaaehtoisten T-paitojen pesua, nettisivuvastaavaa, sakkokenraalia, mainoskylteistä vastaavaa, urheilukaupan yhteyshenkilöä, toimitsijavastaavaa, maalikoostehenkilöä (tai pitäisi olla, mutta varmaan nukkuu kun ekan pelin highlightseja ei näy eikä kuulu) jne. Ja Miskan ja mun homma on hakea joka peliin pelaajien erätaukoevääksi kaupasta viinirypäleitä, omenoita, myslipatukoita ja banaaneja.


Derby TV Eiche Hornia vastaan lauantaina 24.9.2016

Vastassa meille kaikille niin rakas paikallisvastustajamme TV Eiche Horn Bremenin kirkonkylätä ja me tullaan landelta Lilienthalista. Meidän kämpältä tuonne oli tosi lyhyt matka, eli vieraspeli kotona.

Halli oli pieni ja katsomoina vain sivuilla olevia penkkejä. Meidän jätkät puhui, että on pienin halli ikinä ja sitä varten oli edellinen viikko treenattu normaalia kapeammalla kentällä. Ei se nyt niin pieni edes ollut. Samanlaisia on Suomi täynnä.

Kaveri oli noussut Bundesliigaan täksi kaudeksi kolmen? 2. Bundesliigakauden jälkeen. En tiedä ovatko joukkueet aiemmin edes pääsarjatasolla kohdanneet. Pelaajat kuitenkin tuntevat toisensa todella hyvin, sillä useampi on pelannut molemmissa. Sähköä olikin ilmassa ja vastustajan sotahuudot alkoivat jo pukukoppikäytävällä, jatkuen alkulämpöjen yli aina ottelun alkuun saakka. Tämäkin lähti lainattua termiä käyttäen pahasti "vanttuusta", mutta tykkään joka tapauksessa meiningistä kyllä kovasti.

Itsekin muuten luulin tuntevani yhden vastustajan, sillä se näytti ihan TPS ikoni Tomi Kalliolta. Ehkä on Eiche Hornin ikoni. Teki yhden maalin, mutta oli hidas ja lihava.

Kauden ensimmäinen peli mentiin kahden kentän peluutuksella, mutta tähän lähdettiin kolmella viisikolla. Varmaan siksi, että ylimielisesti tiedettiin olevamme parempia ja haluttiin käyttää mahdollisuus peluuttaa kaikkia.

Jaska oli laitettu 2. kentän pakiksi ja hyvinhän se menikin, sillä ekassa erässä tein vain 2 sellaista virhettä, joiden jälkeen omissa kolisi. Toisessa erässä vähän parempaan suuntaan ja saatiin kirjautettua ekat tilastomerkinnät Suomen pojille. Hyökkäävä pakki olikin vastustajan päässä tarjoilemassa leivosta Grönvallille, joten Miska pääsi tälläämään avausmaalinsa ihan yläminttuun.

Ei kiinnostanut pätkääkään jäädä huonommaksi, joten kolmannen erän lopulla lähdin alivoimalla mukaan yltiöpäiseen vastahyökkäykseen ja ammuin vastustajan jaloista johonkin. Joojoo, maaliin tietysti meni ja voitettiin lopulta 5-9. Katsoin muuten sanakirjasta että Horn on torvi tai sarvi. Sarvi kuulostaa kyllä paremmalta. Ehkä ne kutsuu mua jo sarvenmurskaaja-Jaskaksi kylillä.

Niin ja vielä niistä banaaneista. Ainakin ekalla kerralla osattiin hoitaa homma ja saadaan kai kuittia vastaan hilutkin takaisin. Mutta eihän se siltikään ihan lapaan mennyt kun tähän lauantain peliin oli joku ennen hommaa hoitanut tuonut samat tuotteet myös. Eikä onnistunut, että ois vedetty säästetty ostokset sunnuntain peliin, koska oli otettu niitä molempia pelejä varten. Ois tehny mieli huutaa, että JETZT SIND WIR BANANABOYS ! Ei vaan tiedetty että kenelle ois huudettu.

TV Eiche Horn - TV Lilienthal statistiikka tästä


Sunnuntain suomalaiskoitos TV Lilienthal - MFBC Löwen Leipzig

Leipzig on ennakolta myös sarjan kärkikastia ja menestynyt viime vuotta lukuunottamatta yleensä hyvin. Joukkueen tehoista on pitkälti vastannut taas vähemmän yllättäen hyökkäyspään suomalaisosasto, johon kuuluvat Atte Ronkainen, Jussi Talikka ja Henrik Koivistoinen. Lappeenrannasta tulee ainakin osa ukkeleista tai sovitaan, että kaikki. PoNoVon miehiä ovat ja varmaan on tullut vuosien saatossa kohdattua usein aiemminkin. Nämä faktat tipauttelen aina itsevarmuudella, mutta ihan hiiren verran suosittelen lähdekritiikkiä lukijoille.

Valmistauduimme peliin ammattimaisesti, kaiken ennakolta hyvin suunnitellen. Itse heräsin mukamas ajoissa, mutta näpersin jotain joutavaa ihan suotta. Miska ei herännyt edes mukamas ajoissa, vaan vasta kun herätin ja kerroin että reilun tunnin päästä pitää olla hallilla. Meillä kotipeleissä kokoontuminen on jo 2h 15min ennen pelin alkua, kun porukalla on niitä kaikkia järjestelyjä paikan päällä. Sitten siellä odotellaan ja ihmetellään kun on ihan liikaa aikaa.

Yleensä "joku" aina hakee meidät ja päästään kyydillä Bremenistä Lilienthaliin. Ja yleensä aika myöhään muistetaan miettiä, että millä mennään. Autolla kestää ehkä 20 min, mutta Tramilla (ratikka/spora/raitiovaunu) melkein tunnin, kun pitää vaihtaa välillä tai kävellä 1,5km oikean linjan varteen.

Nyt oli siis kivasti aikaa, kun kaikki mahdolliset kuskit olivat jo perillä. Ja ennen peliä meillä molemmilla on tapana syödä jotain. Ja jääkaappi oli tyhjä ja Saksassa muuten kaikki kaupat kiinni sunnuntaisin. Pakasteesta löytyi pizzaa, joka on kyllä oikeiden urheilijoiden evästä ennen matsia. Mietittiin, että kun syödään lätyt ja pyydetään jotakin tilaamaan taksi meille, niin myöhästytään ehkä vähän, mutta ei pahasti. Taksilla on vielä tyylikästäkin kulkea, kun annetaan kuva että ollaan rahakkailla sopimuksilla täällä.

Suunnitelma toimi ihan kivasti, mutta kun oltiin jo lähes perillä, niin funtsittiin että hallilla on aina liikaa aikaa. Niinpä päätettiin tehdä U-käännös ja käydä hakemassa koitosta varten vielä Miskalle pelikengät mukaan. Oltiin vaan puoli tuntia myöhässä, mutta siltikin aikaa oli ihmettelyynkin. Sakkoja varmaan tulee, mutta pitoa löytyy. Taksikin maksoi vain 50€.

Itse pelistäkin jotain:
Oli palattu taas kahden kentän systeemiin, koska vastustaja oli ennakolta selkeästi edellistä parempi. Jaskalle löydetty paikka jälleen 2. kentän hyökkääjänä ja Miska jätetty puremaan tuppea. Pääsi kyllä pelille mukaan 2. erässä Ollin loukattua itseään vähän.

Lähes koko pelin ajan juoni meni niin, että kaveri teki maalin, jonka jälkeen noustiin useamman kerran rinnalle ja lopulta komiasti  jatko-ajalla voittoon. Statistiikasta näette tärkeimmät jutut, mitä pelissä tapahtui.

TV Lilienthal - MFBC Löwen Leipzig statistiikka tästä

Paitsi että ette nää, vaan tarvisitte videon joka tulee ehkä joskus. Pelin loppupuolella häkellyin nimittäin hieman pidemmäksi aikaa ja äidyin merkillisesti aika kovalle pelipäälle. Itselle todella harvinaista ylivoima-aikaakin herui juuri tuon yhden loukkaantumisen takia. Joukkueen voitto merkkaa oikeastikin aina, kuten tietysti kuuluu, ehdottomasti eniten, joten ei tässä tarkoitus ole omia suorituksia alkaa sen suuremmin hehkuttamaan.

Paitsi että meidän 4-5 kavennuksessa tarjoilin YV:llä todella maukkaan passin Niklas Brökerille (4+0 muuten eikä silti illan tehokkain) takatolpille, 5-6 naulasin millintarkalla napautuksella tolpan kautta takayläseen ylivoimalla, 7-7 tasoituksessa en tiennyt miten harjoiteltu YV-kuvio kuuluu pelata, joten hetken pähkäilin ja päätin täräyttää terveiset luultavasti uran ensimmäisellä lämärimaalilla alakulmaan ja jatkoajalla puttasin maalin edustalta vielä sen meidän voitto-osuman, vaikka tilastot toisinpäin näyttävätkin. Näinpä kävin vielä huvikseni pokkaamassa man of the match awardin ja sen kunniaksi matkaan laitettiin toimintaa seuraavaan peliin saakka vahtimaan vielä joukkueen maskotti Wölfie, joka palkitun pelaajan kaverina aina hengailee.

Ja vielä tuohon alun juttuun sen verran, että kun joukkue asetti itse niin väsyneitä tavoitteita, niin laitetaan henkilökohtaiseksi motivaattoriksi vielä tavoite voittaa Joel Pohjanpalo tällä kaudella Bundesliigamaaleissa.

Mutta ei nämä henkilökohtaiset jutut tosiaan mulle ikinä ole mitään merkannut, vaan joukkueena pärjääminen ja sen myötä tuleva hyvä fiilis on se juttu. Tällä hetkellä kolmesta pelistä on napattu 7 pinnaa 9:stä mahdollisesta ja ollaan sarjassa toisena. Se on ihan kiva se.

Bis Später!

- Jaska

Missä mä oikeen oon?

Jaa että blogi käskettiin perustaa. Jännä nähdä tuleeko tästä mitään, kun jostain päiväkirjoistakin ainoa kokemus on vaan siskon päiväkirjojen lukeminen salaa (aikanaan 5v pikkuveli näytti, että piilo oli sängyn patjan alla). Sori Erika jos et vielä tiennyt.

En oikein tiedä edes tiedä että kenen luettavaksi tämä on tarkoitettu, kun kavereilta (mulla on niitäkin) on tullut painetta tähän ja sen lisäksi myös PHSB:n sivuille on salibandyjuttuja pyydetty. Sormet kun saattavat näpytellä tekstiä vähän muistakin aiheista, niin katotaan sopiiko samat jutut molempiin tarkoituksiin. Jos ei sovi mihinkään, niin HUVIKSEEN kirjoittelen vaikka sitten itselleni. Tai ainakin yritän skarpata sen verran, että ainakin satunnaisesti saisi jotain tekstejä rustattua.

Mutta ensin hieman taustaa tästä
En edes muista milloin ensimmäisen kerran välähti mielessä, että ulkomaille olisi leppoista lähteä kurkkaamaan miltä pelijutut näyttävät. Reikäpallon lisäksi vielä suurempi juttu olisi heittäytyminen johonkin ihan uuteen, pois tutusta ja turvallisesta .

Juttu oli pitkään sellaista jossittelua ja omien ajatusten pyörittelyä ilman mitään tekoja. Vasta heinäkuussa kesäloman viimeisellä viikolla tuli lopulta sellainen fiilis, että nyt on kyllä pakko tehdä jotain asian suhteen, jotta ei olisi ihan tyhjänpuhuja, eikä tarvisi vanhana ukkona jossitella että miksi ei tullut koskaan lähdettyä. Niinpä lähdin vähän selvittelemään kuinka hommassa pääsisi eteenpäin.

Kaverin kaverilta tiedustelin, että olisiko heidän saksalaisessa jengissään vielä tilaa, mutta joko ajankohta oli liian myöhäinen tai pelaajan status ei ihan riittävän seksikäs. Tämän jälkeen yleinen konsultointipuhelu Sveitsin suosituimmalle Palokkalaiselle, nykyiselle Welho-käskyttäjä Neula-Kainulaiselle, jonka kautta löytyikin Sveitsin 2. divarista porukka joka oli kiinnostunut. Homma vähän tyssähti kuitenkin jotenkin ja jäi ympäripyöreiden whatsap-viestien lähettelyksi. Niin, eikä se ollut liigaa, eikä myöskään 6. divaria, jotka nimenomaan sarjatasoista oli kokematta.

Samaan aikaan oli tiedusteluja isketty useampaankin Saksan Bundesliigajoukkueeseen, joista suurin (ainoa) kiinnostus tuli TV Lilienthalilta. Tai alkuun oikeastaan vaan seuraa 2,5 vuotta edustaneelta moottoriturpa Siljamon Mirolta, joka samantien oksensi kaiken mahdollisen ja mahdottoman infopaketin tiedokseni.

Pieni haaste oli se, että seura halusi mut käymään viikon mittaisilla Try Outeilla paikan päällä. Olin ensin että hei camoon, kyllähän te nyt tiiätte että oon maailmanluokan pelaaja. Tai jos ette tiiä, niin kattokaa vaikka jotain highlighseja Youtubesta. Eipä onnistunut selittelyt, joten eteen tuli asian esittäminen työnantajalleni ja itselleni erittäin rakkaalle ja tärkeälle PHSB:lle.

Sillä hetkellä asian kertominen oli muuten ihan äärimmäisen kuumottava juttu, kun en yhtään osannut ennustaa millainen vastaanotto sille olisi. Todella positiivisena yllätyksenä sain kuitenkin vastaan pelkkää kannustusta siihen, että kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan miltä reissussa näyttää.

Elokuun alkupuolella siis viikon visiitti Bremeniin/Lilienthaliin treenaamaan joukkueen kanssa. Viikonloppuun osui vielä sopivasti lauantain ja sunnuntain kestänyt harjoitusleiri, joten tapahtumia joukkueen kanssa riitti mukavan paljon. Jo reissun aikana valmennukselta tuli viesti, että haluavat minut mukaan joukkueeseen. Niinpä jo reissun aikana funtsin, että nopeat päätökset on mun juttu ja niinpä raapaistiin heti nimet kansainväliseen siirtopaperiin. Siirron kirjoittamista helpottaa muuten jonkin verran jos on itse varustettu vanhan seuran nimenkirjoitusoikeuksilla.

Onnistuneen reissun jälkeen takaisin Suomeen, jossa kuukauden verran valmisteluja lähtöä varten. Tai no oikeastaan töissä oli niin kiire alkavan kauden kaikkien juoksevien asioiden kanssa, että ne valmistelut tehtiin aika vasurilla. En oikein suosittele taktiikaksi sellaista, että jossain välissä kun satut muistamaan, irtisanot vuokrasopimuksen, parin päivän päästä jonkun vakuutuksen, viikon kuluttua siitä lehtitilauksen ja viimeisenä päivänä 5 minuuttia ennen liikkeen sulkeutumista haet uuden SIM-kortin jotta saat puhelimen jotenkin toimimaan.


Lähtö ja saapuminen perille

Perjantaina 16.9. klo 5.40 herätys KOTONA, kahvit naamariin ja Mersun nokka kohti Tamperetta, josta Ryanair lentää ainakin toistaiseksi suoraan Bremeniin. Mersu on muuten muutaman viikon ajan alkanut kiukutella käynnistettäessä. Uskon syyn olevan mustasukkaisuus siitä, että valmistelin lähtöä hänen kotiseuduilleen ilman häntä.

Tampere-Pirkkalan kentällä tapasinkin jo ensimmäistä kertaa tulevan kämppikseni Grönwallin Miskan (KGB Agents, Jokerit, Tiikerit), jonka kanssa todettiin, että oli molemmat ymmärretty samana aamuna tulleet viestit niin, että kyllä siellä perillä joku on lentokentällä vastassa ja kuskaa meidät meidän kämpälle.

Ja hommahan sujui ilman ongelmia kun vastassa olivat ihan huikea, reilu 50v joukkueenjohtaja Gynther, joka tykkää käydä reivaamassa klubeilla, joukkueen tähtipelaaja ja maajoukkuemies Janos ja veskari Nils. Niin ja täsmennetään vielä, että ei tuo kämppäasia ihan täysin hanskassa vielä ole, sillä Nilsin järkkäämä majoitus on vaan kahden ensimmäisen viikon ajalle, jolloin hänen kämpiksensä ovat jollain lomareissulla. Mut ei tässä jaksa mihinkään stressaamiseen hukata liikoja aikoja. Posin kautta, niin tommoset sivuseikat järkkääntyy kyllä.

Illan treenejä odotellessa käytiin jeesaamassa Brökerin veljeksiä Janosia ja Niklasta niitten muutossa. Kulttuurishokki ei ainakaan päässyt kovin pahasti iskemään kun olihan siitä ihan jopa päivän verran aikaan kun omia kamoja oli muuttanut ja kämpän tyhjentänyt.


Ekat treenit

Perjantain treenit nyt itelle ei mitään kovin erikoista olleet, kun vasta kk aiemmin oli jo menoon ja kaikkiin jätkiin tutustunut. Treenien peruskaava ei täällä tähän mennessä ole mitenkään ihan radikaalisti eronnut kun verrataan Suomeen ja niihin joukkueisiin missä on ollut mukana, mutta jotain perusjuttuja tehdään vähän kyllä junnumaisesti yksinkertaistettuina karvalakkiversioina. Harjoitusten sisäistäminen on siis kyllä kaikkein pienin elämään liittyvä haaste täällä.

Treenien peliosuutta varten 1. ja 2. kentät oli muodostettu vanhojen koostumusten perusteella ja uudet pojat pohjoisesta laitettu jämäkategoriaan, jossa yhteensä 7 pelaajaa pyöritti vaihtoja niin että 5 on kentällä ja loput huilaa. Tai niin me Miskan kanssa ainakin ajateltiin, mutta kun koitettiin parille junnulle huikata, että menkää kentälle, niin kentältä vaihtoon tulleet huuteli aina meidät vaan kehiin, niin lopultahan ne pari junnua ei pelannut treenien peliosuudessa ollenkaan. :D


TV Lilienthal - Red Devils Wernigerode la 17.9.

Sarjakausi starttasi siis heti lauantaina ja vastustajaksi saapui Wernigerode, joka on ilmeisesti useamman vuoden ollut mukana kärkikahinoissa. Puheiden mukaan ollaan kuitenkin nyt jonkunlainen peikko heille, sillä eivät ole voittaneet Lilienthalia todella pitkään aikaan. Faktat nyt ihan hatusta heitettyjä, mutta olikohan 5 edellistä ainakin päättynyt meidän voittoon.

Vastustajan avainmiehet, toisin kuin Lilienthalilla, olivat suomalaisia. Partasuu Juha-Pekka Kuittinen, joka on tainnut jo useamman vuoden vaikuttaa joukkueessa, yritti joka paikasta hakea passeja 160 senttiselle Eemeli Kyllöselle. Molemmat napauttivat osumat mieheen. Red Devilsin ylivoimaisesti paras pelaaja löytyi kuitenkin tolppien välistä. Vielä viime kaudella Viikinkejä edustaneen Kristian Krogiuksen täytyy kyllä olla varmasti koko sarjan paras veskari, sillä sen verran älyttömiä koppeja mies nappaili. Jos ei ole, niin entistä hienompi homma vaan, olenpahan päässyt hienoon sarjaan jossa kaikki lehmänhönkäykset eivät uppoa nuottaan.

Saksassa on joukkueilla ilmeisesti tapana pelata aika paljon vaan kahdella kentällä. Johtuukohan sitten siitä, että kolmannessa kentässä taso tipahtaa kaikilla melko paljon. Vielä ei omaa kokemusta isompiin johtopäätöksiin ole, mutta näin olen kuullut. Joka tapauksessa varmaan tästä johtuu että pelitapa on aika passiivinen ja karvaus todella matala. Tämäkin johtopäätös lauantain pelin ja omien treenien perusteella. Kuitenkin se on aika koomistakin, kun meininki on tosi urheilullinen, alkulämpät ja loppuverkat vedetään tosi tunnollisesti ja äijätkin on ihan hyvässä kunnossa ja sitten taktiikka on lähteä kyykkimään, missään ei anneta painetta pallolliselle, eikä kontaktitilanteita siksi oikein edes synny.

Ottelun puolessa välissä oltiin vielä 1-3 takana, mutta tämän jälkeen päästettiin Jaska irti ja omassa mielikuvitusmaailmassani kuvittelen, että tällä olisi ollut joku suurempikin vaikutus ottelun kulkuun, koska olen omasta mielestäni tosi hyvä. No joka tapauksessa meidän Niklas Bröker iski tärkeän pukukoppimaalin joku 10s ennen 2. erän loppua.

Kolmas erä oli meidän hallintaa ja kaverin roikkupalloa. Hienoa oli nähdä, että meidän viime kaudella yllättyshopeaa voittanut joukkue on varustettu hienolla itseluottamuksella, eikä minkäänlaista hätää tai negailua ollut ilmassa vaikka oltiin takana. Niinpä lopulta vikalla minuutilla tasoihin Niklaksen toisella osumalla ja sen vielä lopussa hankittiin kaverille jäähy. Varsinaisella ei vielä ehditty, mutta jatkoaika päästiin aloittamaan YV:llä ja puolen minuutin jälkeen Mark-Oliver Bothe eli Olli napautti meille 4-3 kotivoiton. Saksassa sarjapisteet menee jääkiakon tapaan, eli meille plakkariin 2 sarjapinnaa ja kaverille 1.

Muita huomioita:

- Meidän jengin maskotti Susipuvussa. Jos oikein näin niin taisi olla rouva, joka on joukkueen urheilupsykologi tai joku mental coach.

- Wölfe AUUUUUH! -huudot jota vedettiin ringissä ennen pelin alkua, joka erän aluksi ja tietysti myös jokaisen maalin jälkeen.

- Alkuhuuto ennen peliä tehtiin keskiympyrässä, eikä siinä paikassa mitään. Ns. "laukalle" homma lähti kuitenkin kun ihan mestaruusjuhlien tyyliin lähdettiin pomppimaan ja tanssimaan ympyrässä. Joo ja laulettiin samalla ja eipä muuten osattu Miskan kanssa sanoja.

Kaikille suomenkielentaitoisille yhtä selkokieliset, joskin pidemmät otteluraportit löytyvät osoitteesta: http://floorball-lilienthal.de/

Kyllä tämä teksti joskus loppuu
Tiedän kyllä, karkasi "aika" pitkäksi, mutta on tässä muutama juttu tapahtunutkin lähiaikoina.
Normaalisti olen aika paska DJ, mutta seuraava biisi osuu kyllä just kohilleen. Jos joku vanhoista pelikavereista on jaksanut tänne asti lukea niin tietää kyllä.
https://www.youtube.com/watch?v=D6vlc_gqbQM

Melkoinen turistifiilis on lähes koko ajan päällä, mut hyvin voidaan ja hengissä ollaan, eli eiköhän nää asiat ala tästä pikkuhiljaa selkenemään. Sen voin kuitenkin jo nyt sanoa, että kaikissa kohtaamisissa, missä oon ollut mukana,  erittäin heikolla paikallisen kielen osaamisella varustettua maahanmuuttajaa on kohdeltu kyllä äärimmäisen ystävällisesti ja auttavaisesti. Suosittelen kaikkia toimimaan samoin!

Bis später!
- Jaakko